En tiiä mikä mun ohjelmoinnissa on menny pieleen ku tuntuu et teen tai sanon mitä tahansa tai oon sit tekemättä mitään - joka tapaukses se on jotenki huonosti tai väärin. Tänään sain kuulla olevani itsekäs ja ylimieleinen, koska en suostunut kuskaamaan kaveria, no entistä kai. Teki mieli sanoa, että eipä ole mua muuten ookka kaivannu ku sillon ku on ollu vailla kyytii. Oon jopa keskellä yötä lähteny kuskaa! Oon yrittäny kuunnella, auttaa parhaani mukaan, ostanu kaikkee ym. ja silti mä saan vaa paskaa niskaani.
VITTU ANTEEKSI. Ja ne deititki viel.. Tosin mun ylpeys ei anna periksi perua niitä, vaikka se tyyppi olis kuinka ton kaveri. Ihansama, meen sinne ja lähen pois. Eihän mun sitä tyyppii sen jälkee tartte enää nähä.
Miks elämä on näin hankalaa? Varsinkin sosiaaliset suhteet. Mikään ei tunnu olevan oikein, kaikki menee päin vittua vaa. Oon todennu tän jo monet kerrat aikasemminki, että on parempi olla
yksin. Ei tartte selitellä kenellekkään mitään ja voi tehdä mitä haluaa. Ja ehkä olisi myös aika lopettaa nää olenvitturumajaläskiaina-puheet ja todella ryhtyä sanoista teoiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti