Ihminen on kyllä tyhmä olento, kun ei ikinä opi. Näät miehen, tanssit sen kaa, antaudut sen käsien varaan ja intohimoisiin suudelmiin.. Viet kotiis, jossa huomaat sen ottavan vaatteitas pois sun päältä ja sillon se iskee - sanoin kuvaamaton paniikki. Haluisit juosta karkuun, mutta samalla haluaisit jäädä sen luo ja antautua tunteen vietäväksi. Aamulla huomaat herääväsi sen vierestä, mitään ei tapahtunut ja mietit vain tuleeko se jäämään tähän, näätkö sitä enää vai unohtaako se sut ikuisiksi ajoiksi. Niin, en tiedä. Välimatkaa on pikemminkin satoja kilometrejä kuin kymmeniä. Annat numeron ja sanot "soittele". Jäät odottamaan sitä puhelin soittoa ja avaat joka tekstarin toivoen, että se on hän... Joka kerta kuitenkin joudut pettymään. Ja sitten kun se kauan odotettu tekstari tulee, uskosi herää uudelleen. Se muisti sut ja vielä nimenkin! Ainii, sehän tallensin mun numeron. Kuitenkin tunnet mokanneesi jotenkin, olet liian innokas, liian päälle käyvä. Täysteini. Idiootti. Huomaat toivoneesi liikaa, odottaneesi jotain muuta, jota et voi ikinä saada.. Olet liian huono sellaiseen, vääränlaiset hiukset ja ainaki aivan vääränlainen kroppa: läski. Yhdellä sanalla voit kuvata sen kaiken, mikä mielessäsi liikkuu. Et tule koskaan olemaan tarpeeksi hyvä kenellekkään, jäät ikuisiksi ajoiksi yksin, elät omaa Bridget Jones -eläämääsi tosielämässä. Kaikki yrityksesi menevät pieleen, niillä ei ole mitään merkitystä. Kelpaat aina vain vääränlaisille ihmisille, haluatko tyytyä toiseksi hyvään vaihtoehtoon? Kaveritkin vain valehtelevat, kyllähän peilikuvasta näkee totuuden! Ei kai oo ihmekkää jos ei kelpaa kenellekkään..
Tää valitus vois jatkuu vaikka kuinka pitkään. Tunnen itteni todella typeräksi, kun kuvittelen kelpaavani jollekkin.. Kaiken huipuks oon menossa sokkotreffeille parin päivän päästä. En ole ikinä ollu sellasilla enkä tiedä miehestäkään paljoa, mutta pitää seki kokeilla. Parempi olis vaa pysyä kaukana kaikista miehistä ja tukahduttaa kaikki mahdolliset tunteet liittyen läheisyyteen. Silti haluut tuntea hänen tuoksunsa, kosketuksensa, kuulla hänen sanansa ja tuntea hänen lämpimät huulensa omiani vasten.. Anteeksi.
Sun silmissä lukee
mun tarina melkein tarkalleen
kämmentemme kohtalonviivat
niin toistensa muotoiset
Mut tiedetsä oikein kuinka mä pelkään
et vielä tää juttu puukottaa mua selkään
Tää vois olla se mitä toivonut oon
mut mitä mä sitten teen
"Anna mulle ne vastaukset
sä tiedät et mä tarviin ne
Kun on niin helvetin vaikee luottaa
pelkkiin totuudenrippeisiin
Anna mulle ne vastaukset
en vaadi mut helpottaishan se
Mikään ei oo niin piinaavan tuskaista
kuin epätietoisuus"
En usko rakkauteen
se jäi sinne muinaishistoriaan
Silti hyvin tähänkin asti
oon tullut toimeen omillaan
Me naurettiin tunteellisille hölmöille
ei sellaista voinu käydä meille
Sä herätit haudatun tunteen henkiin
mut mitä sä sille teet
Postauksen ensimmäinen kappale kuvaa omia fiiliksiä liiankin hyvin. Niin monta kertaa käynyt itellekin noin ja aina tuntuu yhtä paskalta.
VastaaPoistaTuntuu että olisi tuomittu olemaan sinkkuna lopun ikänsä, että miehet voi olla vain ystäviä tai panoja muttei koskaan enempää.