on niin helppoa olla onnellinen

Joulusta selvitty monen sadan miljoonan kilon kanssa. Töitä on riittänyt ja opiskelu jutut ovat taas aikataulussa eli voi hyvillä mielin kohdata uuden vuoden ja ennen kaikkea ne uudet kujeet! Virallistin suhteeni tämän sokkotreffi miehen kanssa enkä ole hetkeäkään sen jälkeen kadunnut asiaa. Hän on aivan uskomaton ihminen. Hän pitää minua kuin kukkaa kämmenellä, kyselee koko ajan mten voin ym. en millään meinaa pysty olemaan erossa hänestä! vietämmekin yhdessä uutta vuotta emme tosin kaksistaan vaan. Hän on suunnitellut vaikka mitä, mutta niistä sitten ensi vuonna lisää.

Hyvät uudet vuodet kaikille ja toivottavasti se on taas parempi kuin edellinen!

jos sä tahdot niin..

Tää on ollu yks kummallisimmista viikoista. Olin niillä sokkotreffeillä, sain sovittua sen typerän riidan kaverin kanssa ja olen ollut ihan kuollut töissä.. Mutta niin, niistä deiteistä..

Ne meni hyvin. Hän on todellinen herrasmies ja kaiken lisäksi juotiin alkoholii keskellä viikkoa. Vaihdettiin numeroita ja sen jälkeen on aika paljon tekstailtu. Hän kehuu mua kauniiksi, ihanaksi ym. enkä ole tottunut sellaiseen. Uskon hänen kuitenkin olevan aivan vilpitön. Tuntuu kuitenkin oudolta, kun ikäeroa on aika monta vuotta.. Ei nyt sentään niin paljoa, että hän voisi olla isäni tms. mutta.. No, hän vei mut eilen leffaan. Sen jälkeen oltii muutamilla ja yhtäkkiä, keskellä lumista katua lumisateessa, hän suuteli mua. Tykkäsin siitä ja tunsin olevani jossain romanttisessa elokuvassa, jossa poika ottaa tyttöä niskasta kiinni ja suutelee. Juteltiin paljon kaikenlaista ja lopuksi hän saattoi mut kotiin.

Mun pitäis olla helvetin ilonen mutta silti mua pelottaa. Pelkään aloittaa uus suhde, pelkään etten ole valmis. Tunteet ja järki menevät taas vastakkaisiin suuntiin. Pelkään, että taas sattuu.

jos sä tahdot niin, olen sulle joku aivan muu

jos sä tahdot niin, olen virhe joita tapahtuu

jos sä tahdot niin, tulen jouluksi kotiin

jos sä tahdot niin, en enää lähde uusiin sotiin

jos sä tahdot niin, jään vahtikoiraksi ovelles, tai painan pääni

sun povelles

tahtoisin tietää iloa vai surua hengittää

En tiiä mikä mun ohjelmoinnissa on menny pieleen ku tuntuu et teen tai sanon mitä tahansa tai oon sit tekemättä mitään - joka tapaukses se on jotenki huonosti tai väärin. Tänään sain kuulla olevani itsekäs ja ylimieleinen, koska en suostunut kuskaamaan kaveria, no entistä kai. Teki mieli sanoa, että eipä ole mua muuten ookka kaivannu ku sillon ku on ollu vailla kyytii. Oon jopa keskellä yötä lähteny kuskaa! Oon yrittäny kuunnella, auttaa parhaani mukaan, ostanu kaikkee ym. ja silti mä saan vaa paskaa niskaani. VITTU ANTEEKSI. Ja ne deititki viel.. Tosin mun ylpeys ei anna periksi perua niitä, vaikka se tyyppi olis kuinka ton kaveri. Ihansama, meen sinne ja lähen pois. Eihän mun sitä tyyppii sen jälkee tartte enää nähä.

Miks elämä on näin hankalaa? Varsinkin sosiaaliset suhteet. Mikään ei tunnu olevan oikein, kaikki menee päin vittua vaa. Oon todennu tän jo monet kerrat aikasemminki, että on parempi olla yksin. Ei tartte selitellä kenellekkään mitään ja voi tehdä mitä haluaa. Ja ehkä olisi myös aika lopettaa nää olenvitturumajaläskiaina-puheet ja todella ryhtyä sanoista teoiksi.

ÄLÄ

Oon kyllä sellasen sopan itelleni saanu keitettyy etten tiiä miten pääsen sieltä pois ilman et johonkuhun sattuu. Olin perjantai iltana tosi ahdistunu ja kaipasin vaan jotakuta pitämään musta kiinni.. Tiesin olevani typerä ja laitoin yhelle tyypille viestiä, joka sitten tuli mun luo ja nukkus mun vieressä. Olisin varmaan hyppinyt riemusta kattoon, ellei.. Niin, tämä tyyppinen on sellainen, joka pitää yhteyttä joka päivä ja selvästi haluaisi olla jotain enemmänkin kuin vain kaveri. Ja mä en todellakaan halua siltä yhtään mitään. Välil must tuntuu et mä olisin sille joku addiktio ja pakkomielle. Ja katusin koko viestiä heti sen jälkeen, kun olisin sen lähettäny.. Ei se mun ahdistus mihinkään kadonnut vaan tais jopa lisääntyä. Se roikkuu mussa ku joku takiainen, tai silt must tuntuu. Ja jos en heti vastaa johonki viestii ni sit tulee "ootko vihanen", "onko kaikki hyvi" jne.. En jaksa tollasta. Vittu rajansa kaikella.

Ja hän, jota oikeesti kaipaan.. Ei siitä enempää.

jätä mut rauhaan koska en saa henkee

päästä mut irti koska en saa henkee

mä räjähdän kohta koska en saa henkee

tuli on irti ja mä ne saa henkee

Haluan sun lähelle mutten että kosket

Ihminen on kyllä tyhmä olento, kun ei ikinä opi. Näät miehen, tanssit sen kaa, antaudut sen käsien varaan ja intohimoisiin suudelmiin.. Viet kotiis, jossa huomaat sen ottavan vaatteitas pois sun päältä ja sillon se iskee - sanoin kuvaamaton paniikki. Haluisit juosta karkuun, mutta samalla haluaisit jäädä sen luo ja antautua tunteen vietäväksi. Aamulla huomaat herääväsi sen vierestä, mitään ei tapahtunut ja mietit vain tuleeko se jäämään tähän, näätkö sitä enää vai unohtaako se sut ikuisiksi ajoiksi. Niin, en tiedä. Välimatkaa on pikemminkin satoja kilometrejä kuin kymmeniä. Annat numeron ja sanot "soittele". Jäät odottamaan sitä puhelin soittoa ja avaat joka tekstarin toivoen, että se on hän... Joka kerta kuitenkin joudut pettymään. Ja sitten kun se kauan odotettu tekstari tulee, uskosi herää uudelleen. Se muisti sut ja vielä nimenkin! Ainii, sehän tallensin mun numeron. Kuitenkin tunnet mokanneesi jotenkin, olet liian innokas, liian päälle käyvä. Täysteini. Idiootti. Huomaat toivoneesi liikaa, odottaneesi jotain muuta, jota et voi ikinä saada.. Olet liian huono sellaiseen, vääränlaiset hiukset ja ainaki aivan vääränlainen kroppa: läski. Yhdellä sanalla voit kuvata sen kaiken, mikä mielessäsi liikkuu. Et tule koskaan olemaan tarpeeksi hyvä kenellekkään, jäät ikuisiksi ajoiksi yksin, elät omaa Bridget Jones -eläämääsi tosielämässä. Kaikki yrityksesi menevät pieleen, niillä ei ole mitään merkitystä. Kelpaat aina vain vääränlaisille ihmisille, haluatko tyytyä toiseksi hyvään vaihtoehtoon? Kaveritkin vain valehtelevat, kyllähän peilikuvasta näkee totuuden! Ei kai oo ihmekkää jos ei kelpaa kenellekkään..

Tää valitus vois jatkuu vaikka kuinka pitkään. Tunnen itteni todella typeräksi, kun kuvittelen kelpaavani jollekkin.. Kaiken huipuks oon menossa sokkotreffeille parin päivän päästä. En ole ikinä ollu sellasilla enkä tiedä miehestäkään paljoa, mutta pitää seki kokeilla. Parempi olis vaa pysyä kaukana kaikista miehistä ja tukahduttaa kaikki mahdolliset tunteet liittyen läheisyyteen. Silti haluut tuntea hänen tuoksunsa, kosketuksensa, kuulla hänen sanansa ja tuntea hänen lämpimät huulensa omiani vasten.. Anteeksi.

Sun silmissä lukee

mun tarina melkein tarkalleen

kämmentemme kohtalonviivat

niin toistensa muotoiset

Mut tiedetsä oikein kuinka mä pelkään

et vielä tää juttu puukottaa mua selkään

Tää vois olla se mitä toivonut oon

mut mitä mä sitten teen

"Anna mulle ne vastaukset

sä tiedät et mä tarviin ne

Kun on niin helvetin vaikee luottaa

pelkkiin totuudenrippeisiin

Anna mulle ne vastaukset

en vaadi mut helpottaishan se

Mikään ei oo niin piinaavan tuskaista

kuin epätietoisuus"

En usko rakkauteen

se jäi sinne muinaishistoriaan

Silti hyvin tähänkin asti

oon tullut toimeen omillaan

Me naurettiin tunteellisille hölmöille

ei sellaista voinu käydä meille

Sä herätit haudatun tunteen henkiin

mut mitä sä sille teet