Olen ajautunut sellaiseen tilaan, että tunnen olevani jotenkin "hukassa". Pelkään kaikkea ja kaikkia, kotoa lähen pois lähinnä salille, töihin, kauppaan, porukoille. En käy missään enkä pidä yhteyttä kehenkään. Pikku hiljaa olen eristäytynyt ja yrittänyt selittää asiaa sillä, että on niin paljon "töitä" (joita ei oikeasti ole kiitos vittumaisen esimiehen..) ja opiskelua (no niitä juttuja kyllä riittää). Toisaalta kai yritänkin työntää muita pois luotani ettei tarvitsi pettyä ja tulle petetyksi. Pelkään sattuttavani itteni uudelleen, jos tutustun ja avaudun jolleekki, joka kuitenkin sitten lähtee. Tällä tavalla yritän suojella itseäni. Tiedän olevani ihan typerä, mutta olen varma etten kelpaa tälläisenä läskipossunorsuna kenellekkään.
Tosin tuo teoria joutuu kyseenalaistetuksi, kun eräs tyyppi (olen hänestä muistaakseni ennenkin maininnut hänet blogissani) pyysi minua elokuviin, ja kysyin varmuuden vuoksi että leffateatteriin, niin hän vasti että kyllä. Menin ihan sekaisin enkä osannut hänelle vastata oikein mitää. Luulen hänen olevan ihastunut muhun, mutta musta hän ei ole mun tyyppiä. Tai en kai voi olla varma, kun en ole edes "yrittänyt" tai "antanut mahdollisuutta", mutta niin.. En tiedä, enkä edelleenkään tiedä mitä vastaisin, ja se vastaus pitäisi antaa perjantai aamuun mennessä.. En haluaisi antaa mitään vääräalaisia signaaleja myöskään. Ja ongelman ytimenä on luultavasti se, että hänen ulkonäkönsä ei ole mun makuun. Ei ole koiraa karvoihin katsomista jne. mutta hänen käytöksensä on kuitenkin todella kiltti ja hyvä, ei todellakaan ole mikään playeri.
Tähän asiaan palaan ehkä viikonloppuna.
What have I doneWish I could runAway from this ship going underJust trying to helpHurt everyone elseNow I feel the weight of the world is on my shoulders