Eka yö meni ihan hyvin, vaikka jännitinkin sitä aika paljon aluksi. Menin aamulla salille pyörällä ja matka taittui nopeemmin mitä luulin, vaikka valot eivät suosinetkaan yhtään. Melkein koko matkankin on pyörätie eli ei tartte autojen seassa pyöräillä. Viihdyn salillla tosi hyvin, vaikka välillä on vaikeuksia päästä lähtemään sinne. Ahdistun salilla usein, kun siellä on aina kaikki muut laihoi ja hyvännäkösii ja ite on tällänen mammutti.. Tunnen itseni ulkopuoliseksi siellä, vaikka en edes tunne niitä muita. Toisaalta kun käy yksin siellä niin ei tule verrailleeksi itseään kaveriin.
Huomaan olevani todella ristiriitainen ihminen. Toisaalta tykkään olla ihmisten kanssa ja toisaalta haluan olla yksin. Välillä kaipaan hirveesti sitä tunnetta, kun joku ottaa kainaloon ja silittää hiuksia. Sitten muistan sen kaiken paskan mitä oon kokenut ja yhtäkkiä se tunne katoaa. Vihaan itseäni helvetisti, ahdistaa katsoa peilistä ja haluaisin oksentaa joka suu palan jälkeen.
inside my heart is breaking
my make-up may be flaking
but my smile still stays on
itellä on hyvin samanlaisii tuntemuksii :(
VastaaPoista