lähtisin mut se vaan ei mee enää niin

En enää jaksa ymmärtää mitään. Hain eilen loput kamat pois exäni ja mun asunnosta. Olin päättänyt jo ennen kuin astuin ovesta sisään etten puhu mitään enkä kato päinkään. Ehkä hyvä niin, siellä oli jo uusi nainen emäntänä. Olin kyllä jo tietoinen asiasta ja myös siitä, että kyseinen henkilö on "kaverini". Tosin nykyään viimeistään entinen sellainen, koska minusta kaverille ei tehdä tolleen. Ehkä hän ei ole ikinä pitänyt mua ees kaverinaan.. Tiedä sitä sitten.. Jotenkin se kyllä tuntui pahalta, ihan kuin exälleni ei meidän suhde olisi ikinä ees merkinnyt mitään.. Itselläni on ainakin tällä hetkellä sellanen olo, että en ikinä voisi seurustella enää. En vaan tiedä, miten pystyn enää rakentamaan luottamusta kehenkään ihmiseen.. Tietyt ihmiset ovat romuttaneet täysin itsetuntoni sekä luottamuksen muihin ihmisiin, ei pelkäästään näihin tiettyihin.

Sitä, mitä koitin sussa koskettaa
tajusin, ei oo olemassakaan
aika kuole ei tappamallakaan
mene vaan

Jotain hyvääkin on onneksi. Sain perjantaina avaimet uuteen yksiööni ja olen sitä porukoitten avulla saanut sisustetuksi ja näyttämään kodilta. Uutena on tullut sohva, sohvapöytä sekä kylppäriin avohyllykkö, muuten lähes kaikki on vanhaa. Olen todella ihastunut tähän asuntoon ja tykkään tästä todella paljon, suoraan sanottuna enemmän kuin edellisestä. En pelkästään exän takia vaan muutenkin. Voi olla, että osa syy siihen on se, että tämä on mun ja vaan mun. En tosin tiedä, miten osaan olla yksin, mutta pakko siihen on vaan totutella. Toisaalta ihanaa olla yksin, kun voi tehdä mitä haluaa eikä kukaan oo "vahtimassa". 

Olen päättänyt, että tästä viimeistään alkaa se kauan puhuttu uusi elämä. Kampaaja aika on jo varattu, vaikka en aijo mitään kauhean radikaalia antaa tehdä. Ja huomenna on työhaastattelu yhteen todella unelma duuniin. Toivon saavani sen paikan, koska nykyinen työnantajani ei kauheasti anna tunteja ja tarvitsisin enemmän töitä. Opiskelut ovat olleet jonkun aikaa jo vähän aikataulusta jäljessä, mutta toivon saavani esseen tässä pikapuolin valmiiksi.

Syömisestä ja painosta en halua edes puhua. Vaa'alla en ole moneen aikaan viitsinyt käydä itseni suojelemiseksi. Olen kyllä liikkunut, mutta omasta mielestäni aivan liian vähän. Mutta uusi elämä sisältää myös nämä asiat joten toivottavasti ensi keväänä olen paaaaljon tyytyväisempi itseeni.